Ahdistuneisuus on yleisempää introverttien keskuudessa

| | ,

Niin ekstrovertit kuin introvertit voivat kärsiä ahdistuneisuudesta, mutta introverttien keskuudessa se on ikävä kyllä yleisempää.

Jotain pahaa tapahtuu

Kun olet ahdistunut, sinusta tuntuu siltä aivan kuin jotain pahaa oli tapahtumaisillaan:

Puhelimen pirinä säpsäyttää – se on varmasti poliisi tai sairaala, koska jollekin läheiselle on nyt käynyt hullusti. Tai: Juuri nyt tuntuu oikein hyvältä, joten tämä on tietenkin liian hyvää ollakseen totta ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä merkki siitä, että jokin menee ihan pian peruuttamattomalla tavalla pieleen.

Ahdistunut herää suden hetkellä kelaamaan yhä uudelleen ja uudelleen  keskustelua, jonka hän kävi vuosia sitten:

“Silloin, kun hän sanoi, että… ja minä vastasin, että… Ei olisi pitänyt! Olisinpa osannut sanoa sille, että… Ja mitähän hän muuten tarkoitti sanomalla, että… Sitä paitsi itsestäni annoin täysin naurettavan kuvan, kun sanoin, että…” Loputtomiin.

Lievästä stressin tunteesta lamaannuttavaan pelkoon

Ahdistuneisuus ilmenee levottomuutena, huolestuneisuutena ja hermostuneisuutena. Lievimmillään ahdistunut on hitusen stressaantunut ja voimakkaimmillaan ahdistuneisuus saattaa aiheuttaa lamaannuttavia pelkotiloja ja paniikkikohtauksia.  

Ahdistuneesta tuntuu, että hänen täytyy olla aina varautunut pahimpaan. Ulospäin tämä saattaa – paradoksaalisesti – näyttää oikein hyvältä: asiat ovat järjestyksessä ja kaikki mahdollinen suunniteltuna hamaan tulevaisuuteen. Kun perfektionistin kiillotettua pintaa vähän raaputetaan, sen alta saattaa löytyä paljon puristavaa huolta.

Kipuja, kolotuksia ja muita fyysisiä oireita

Ahdistuneisuus tuntuu usein myös fyysisinä oireina – selkää särkee, päätä jomottaa, mahassa kipristelee, pyörryttää.

Ei ole tavatonta, että ahdistunut ei ymmärrä olevansa ahdistunut vaan kuvittelee fyysisten oireidensa johtuvan jostain mitä todennäköisimmin kuolemaan johtavasta sairaudesta.

Jos ahdistus, pelokas odotus ja huoli täyttävät elämän useimpina päivinä ja jos olo jatkuu samanlaisena yhtäjaksoisesti vähintään puoli vuotta, silloin puhutaan yleistyneestä ahdistuneisuudesta. Siitä kärsii jossain vaiheessa elämäänsä noin 5 % ihmisistä.

Tämä on tietenkin liian hyvää ollakseen totta ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä merkki siitä, että jokin menee ihan pian peruuttamattomalla tavalla pieleen.

Miksi yksi ahdistuu mutta toinen ei?

Miksi joku ahdistuu? Mitkä asiat altistavat sille? Kyseessä on niin moniulotteinen häiriö, että syytkin ovat osin hämärän peitossa.

Se kuitenkin tiedetään, että muun muassa temperamenttiin ja persoonallisuuden piirteisiin liittyvät tekijät lisäävät alttiutta ahdistuneisuuteen. Esimerkiksi Personality and Anxiety Disorders -tutkimuskatsauksessa (maksullinen artikkeli) todetaan, että persoonallisuuden piirteistä introverttiyden lisäksi neuroottisuus on yhteydessä ahdistuneisuuteen.

Miksi juuri introvertti ahdistuu?

Monenlaisia arveluja introverttien ahdistuneisuustaipumukseen on esitetty:

1. Koska introvertti viettää ekstroverttiä enemmän aikaa oman päänsä sisällä, hänellä on rutkasti aikaa kehitellä kaiken maailman potentiaalisia ongelmia ja kauhuskenaarioita.

2. Introvertit ovat kriittisempiä itseään kohtaan kuin ekstrovertit. Koska itselle asetettujen korkeiden vaatimusten saavuttaminen on jos ei mahdotonta niin ainakin erittäin vaikeaa, introvertti väsähtää yrittäessään täyttää itselleen asettamansa epärealistiset odotukset.

3. Introvertti ahdistuu, koska ulospäinsuuntautuneisuutta ihannoivassa maailmassa hänen täytyy koko ajan joko pinnistellä ollakseen erilainen kuin hän oikeasti on – tai hänen jouduttava toteamaan, ettei jaksa tai osaa osaa olla sellainen kuin “pitäisi olla”.

Olivatpa syyt ahdistuneisuuden taustalla mitkä hyvänsä, olennaisinta on hakea apua, jos olo käy sietämättömäksi. Apua voi saada lähimmästä terveyskeskuksesta tai vaikkapa Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelimesta (p. 09 2525 0111, ark. klo 9.00–7.00, vkl 15.00–7.00).

Tehokkaita kotikonsteja ahdistuksen lievittämiseksi

Ahdistunut pystyy onneksi tekemään olonsa helpottamiseksi paljon myös itse.

1. Pakota mielesi käsillä olevaan hetkeen

Kun vellot ikävässä menneisyyden tapahtumassa niin syvällä, että tunnet hukkuvasi tai jos käsikirjoitat katastrofin aineksia johonkin tulevaisuuden tilanteeseen, jota ei vielä ole olemassakaan, lopeta heti.

Niin kliseiseltä kuin tämä saattaa kuulostaa, se on samalla enemmän totta kuin mikään muu koskaan:

Mennyttä ei ole enää olemassa. Tulevaisuutta ei ole vielä olemassa.

Mennyt meni miten meni, et voi muuttaa sitä, joten voit vain hyväksyä. Tulevaisuus ei ole vielä tapahtunut, joten et voi tietää, mitä se tuo. On vain tämä hetki. Yritä palata siihen, edes hetkeksi.

2. Keskity hengitykseen

Vedätkö parhaillaan lyhyitä, pieniä pintahenkäyksiä? Sellaisia, jotka täyttävät keuhkoistasi vaivoin pienen murto-osan. Sulje silmäsi ja hengitä syvään. Tunne kuinka pallea kohoaa ja keuhkosi täyttyvät. Uloshengitä pitkään ja rauhallisesti. Toista vaikkapa kymmenen kertaa ja huomaat, kuinka hankalalta ololta katkeaa terävin kärki.

3. Tutustu oloosi

Kun vaikeat tunteet vellovat, niitä on oikeastaan mahdotonta paeta. Tunteiden pois sulkeminen ei edes hyödytä mitään, sillä silloin kiellät jotain, joka on sinulle totta juuri nyt. Jos pystyt, ota tunteisiin kuitenkin käsivarren mittainen etäisyys ja tarkastele niitä uteliaana: Mistä nämä tunteet nyt tähän tupsahtivat? Ai tällaiselta tuntuu tämä tunne, mielenkiintoista. Vaikka tunnet tunteita, sinä et ole yhtä kuin tunteesi.

4. Lohduta itseäsi

Moni meistä on todella (lue: liian) ankara itseään kohtaan. Keskellä pahaa oloa ja negatiivisten tunteiden mylläkässä saatamme sättiä itseämme vaikkapa siitä, että emme osaa “ottaa asioita kevyemmin”.

Jos ystäväsi olisi samassa jamassa, sättisitkö häntä?  Tuskin.

Kohtele siis itseäsi kuin ystävääsi. Kääriydy vilttiin, keitä kuppi teetä ja silitä vaikka omaa poskeasi silläkin uhalla, että se voi tuntua typerältä. Vaikeassa tilanteessa olevaa ei rangaista, häntä lohdutetaan – ja tämä koskee aina myös itseäsi.

5. Puhu itsellesi nätisti

Tämä on sukua edelliselle kohdalle. “Miksi mä olen aina näin tyhmä!” “Hemmetin torvi, ikinä sä et opi.” “Idiootti.” Moni meistä puhuu itselleen todella epäystävällisesti ja laukoo päin naamaa kaikenlaisia julmia “totuuksia”. Lopeta heti. Mieti, mitä hyvää ja ystävällistä kerrottavaa sinulla voisi olla itsellesi ja ala totutella puhuttelemaan itseäsi toisin.

Lue myös: Elämä introverttinä ekstroverttien maailmassa on yhtä itsensä ylittämistä

Lähteet:

Personality and Anxiety Disorders (maksullinen artikkeli)
Terveyskirjasto: Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö
Mielenterveysseura: Ahdistus

Artikkelin kuva: Ehud Neuhaus/Unsplash

Edellinen

Miksi etätyöhön suhtaudutaan edelleen niin nuivasti?

Jätä kommentti